Kilpaonkija haastattelee...
Tällä kertaa vuoroon pääsee seuratoverini Pekka "Peksu" Rintamaa. Kovempaa kalamiestä saa hakee, ensin väännetään 8h Tapolan mustaa jonka jälkeen järvelle kokeen verkot ja jos aikaa jää niin vielä Pahikselle kiusaamaan karpinsukua :D

Peksu ja Meridan MM-kisojen treenisaalista
KILPAONKIJA: Minkä ikäisen aloitit kilpaonginnan?
PEKSU:
Taisin olla siinä 12-13v kun ekaa kertaa tuli mentyä kala-pirkkojen
järjestämiin tiistai kisoihin. Hommaan oli myötävaikuttanut oleellisesti
kilpaonkikurssi jonka Rantalan Pekka ja Pönnin Seppo järjestivät
kerhohuoneella ja jota sitten jatkettiin Iideksenrannassa. Kutevat
särjet ja säyneet oli hurjalla syönnillä ja siittä se sitten lähti.
Vieläkin muistan kuinka kummalliselta se tuntui kun oli kala kokoajan
koukussa ,ei tuollaista luomuongella tapahtunut, mäski oli todellista
ihmeainetta
KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?
PEKSU:
100g ”Puro” taimen Kurikasta mato-onkimalla, isän pikku avustuksella.
Ikää oli sen 2-3v. Itse en sitä muista mutta inkkari tanssia oli
piisannut ja tuo vanha siltarummun alunen on vieläkin kalenterissa joka
kesälle ns. varauksessa. On siinä eräskin madonpätkä tullut koukkuun
silpastua.
KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?
PEKSU:
Helmisen Pentti (rauha hänen sielulleen).Samoin Pönni ,Hirvelän Timo ja
Rantalan Pekka olivat ja ovat edelleen suureksi avuksi. Isäänikään
ei pidä unohtaa hän otti taktisen vedon kun huomasi että englannin
numero oli 6-7 todistuksessa, tilasi Mach Plussan kotio, lukukauden
loppuun oli numero noussut 9nn.(toivottavasti osaan itsekin olla yhtä
kannustava tytöille harrastuksisaan kuin hän on ollut kaikki nämä
vuodet).
Kuortin
Pertun opastuksella opettelin partti hommaa ja kyydillä pääsin sitten
Loimijoelle ja Hääkivelle käytännön opastukseen jossa sitten hierottiin
monet illat käytännössä noita painotuksia ja taktiikoitakin.
Saimaaltakaan en olisi varmaan vieläkään saanut mitään hopeista ilman
kädestäpitäen neuvontaa. On toki monia muitakin hienoja herrasmiehiä mutta listasta tulisi liian pitkä.
KILPAONKIJA:
Miten hyödyllisenä omalle kehityksellesi pidät puoliammattikalastusta,
jota sitkeesti kokopäivätyön ohella jaksat tehdä?
PEKSU:
Nykypäivänä siittä on tavallaan hyötyä enämpi kuin aiemmin kun tietää
mitä etsii, sitä väkisinkin oppii mitä sää vaikuttaa kaloihin, samoin
tuuli, lämpötila ja sitä huomaa kaikkea pientä kuten pohjan laadun
vaikutus alueelliseen kalastoon, kuinka kalat lajeittain poikkeavat
kaytökseltään. Kalakannatkin vaikuttavat vaihtelullaan toisiinsa ja
siinä huomaa välllä jopa tosi kummia laji yhteyksiä. Järveltä saa myös
hyvän perus kunnon jolloin sitten jaksaa paremmin puurtaa partin kanssa.
Kalojen
ravinnosta oppii aika paljon kun niitä availee ja huomaa kuinka se
vuoden ajan mukaan vaihtelee. Samoin kehittyy kalamiehen vaisto tai
jokin sellainen se kai on kun haistaa että ”tuonne lahukkaan kannattaisi
nyt suunnata ”sitä kyllä kannattaa totella”. Toki kaloista saa rahaakin
jota ilman ei ainakaan ulkomaan keikat onnistuisi mutta helpolla se
saturainen ei seliltä irtoa.
Järvellä
saa olla yksin hommassa jonka osaa ja josta nauttii, harvemmin on
kukaan käskemässä että mitä pitää tehdä ja kuinka nopeasti(toki säännöt
on tässäkin ja niitä noudatetaan koska ne on syystäkin laadittu). Samoin
oppii ettei periksi annetta vaikka mikä olisi.
Sitä
voi toisinaan rentoutua selkä hiessä -20 pakkasessakin ,sulkavien ja
piilevän sotkemien rättien kanssa, jos keli on muuten hyvä/pää tyhjä
.Mitään kaikuluotaimia ja paikannus laitteita en käytä enkä sellaisia
veneessäni sietäisikään. Jollei kalat pohjakarttojen, kokemuksen ja
tuurin avuin löydy, eläkööt. Näitä voi kaikkia joskus tavallaan
soveltaen hyödyntää kisoissa.
Toisaalta järvellä kasvaa ympäristötietoisuuskin, huoli kalakannoista ja ympäristöstä jonka osia kaikki ihmisetkin on.
Vain
asiaan vihkiytyneet voi tietää kuinka hieno kokemus on tuoreen kalan
haju aamuauringossa kun kaukaa kuuluu merikotkien ja lokkien ruikutus.
Siinä kokee olevansa osa jotain jota ei kuitenkaan koskaan voi kokonaan
käsittää. Ne on vaan niitä asioita joita ei voi ostaa.

KILPAONKIJA: Paras kilpailu jonka muistat?
PEKSU:
No toki espanjan reissu oli se minkä tulen muistamaan vielä
”kuolinvuoteellakin ”. Sain tuolloin sen sektorivoiton joka oli
tavallaan oma tavoitteeni ollut alusta saakka kun kilpaa ryhdyin
onkimaan. Samoin paikka oli kaunis, hyvä joukkue, paikallista tuntemusta
, tekniikat tuttuja, kalat isoja, ilma lämmintä ja saatiin hommaan
poikkeuksellisesti keskiviikkona jo aika hyvä ote. Täysin
poikkeuksellista mäskissämme oli yksityiskohdat jotka olivat tulosta
hyvästä joukkuehengestä jolloin palaverissa ”yksilöiden salainen” arkku
on avoinna ja esimerkillisestä kapteenitoiminnasta ”vakoilusta”.
Muistaakseni lopullinen luottamus tekemiseen tuli torstaina jolloin
kiskottiin kokoporukalla kallea niin että tyrät rytisi ja kerrankin oli
tosi harmillista lähteä majapaikalle session jälkeen(olis voinut
väsytellä viä muutaman). Myöskin vika reeni meni putkeen kun kaikki
taisi saada ison kalan tiukasta paikasta huolimatta.
Arpaonni
suosi ekana kisapaivänä ja sain melkein saman lootan jonka olin jo
onkinut harjoituksissa saanut hyvin k/k hypridiä ja kallejakin. Alku
maskäys meni ihan nappiin ja jäi jopa aikaa pikkusen rauhoittua ennen
ongintaa. Ensimmäinen tönäsy partille ja kalle kiinni heti ,se karkasi
kuitenkin mutta sama toistui ja oli komea avata peli kun muut vielä
kiskoi salakkaa 1,5-2kg kallella(unohdin tossa kohtaa salakat vallan).
Sama toistui kun sain ongen tärisevin käsin takaisin mäskille, koho
jatkoikin suoraan alakertaan ja 2 kalle hirmuisen väännön jälkeen
sumppuun(ps muilla ei vieläkään ollut kalleja) sain vielä kolmannenkin
kallen ekaan puoleen tuntiin ja karkuutin useamman kun ei siimat vaan
kestänyt. Sitten tuli niitä karasioita mutta ne oli pieniä ja muutkin
alkoi kiskoon kalleja. Lisäsin pikkusen mato mössöä ja kissakalaa alkoi
sataa tasaiseen tahtiin ja sitten nappas matosyöttiin joku ihmeen bassi
0.5kg sehän olikin melkonen päristin ja säikytti karasiot sivuun.
Oli
tosi tuskainen tunti jolloin moni meni ohi isoilla kaloilla. Kapu kävi
jutuilla ja laitettiin oikeen kunnon stikipallo setti ylläpidon lisäksi
vetään vikalle tunnille, ja sitten tuli ne hybridit ei isoja mutta
runsaasti sain vissiin 20kpl vikaan tuntiin + pikku kallen ja se oli
siinä, varmasti paras onkimani tunti ikinä . Muilla onneksi hiljeni
samaan tahtiin kun mulla ei. Takana kokokisan tsempannut ja neuvonut
ville(raisoni) laski painoja kun punnitus eteni enkä meinannut kestää
pöksyissäni.
Fiilis oli mitä upein, sitä oli luvassa lisää kun kuultiin miten muilla oli mennyt.
Seurasi
poikkeuksellisen intensiivinen ilta, ei meinannut ohriskaan maittaa kun
tiesi mitkä mahikset nyt on . Kun sain itselleni suht hyvän mestan eikä
muittenkaan jäsenten arpa ollut kovin suossa, oli meillä hyvät mahikset
iskuun. Kylkeeni sain italian paksun veijarin ja toiselle sivulle saman
portugalin nuoren herran kuin eilenkin. Aloitin jälleen koittamalla
asentokalaa kuten oli taktikoitu ja sehän oli koukussa viiden minuutin
jälkeen noin 1,5kg kalle ja taas sama juttu muilla ei viä mitään
salakkaa/viiksikisua isompaa mutta muita ei kuulunut.
Koitin kaikki kikan mitä tiesin mutta seuraavaan tuntiin ei kalleja kuulunut,vain pari kissaa ja kun italiaano sai ekan kallen vierestä veti hän niitä 4kpl putkeen hirmuisen sepostuksen saattelemana ja portugalin poika myös ,olin aika soseessa .
Koitin kaikki kikan mitä tiesin mutta seuraavaan tuntiin ei kalleja kuulunut,vain pari kissaa ja kun italiaano sai ekan kallen vierestä veti hän niitä 4kpl putkeen hirmuisen sepostuksen saattelemana ja portugalin poika myös ,olin aika soseessa .
Sain
vinkin taka raiskiselta että kaverit hivenen levitti mäskipetiä ja
lisäsi maissia laajasti alueelle jossa rigi oli ja koukussa komeili 3
kärpäsen kaverina pikku mato, toimin lisäten hivenen ylisyvää ja saman
tien kun olin muuttanut juttuani(syöttänytkin) oli kala itelläni alla
kun kuplat ilmaantuivat ja laineritkin.
Sain
kalan ilmeisenti kylestään kiinni tai sitten se oli monsteri kokoa
silla nauhaa tuli puoleen jokeen asti ja sinnehän se runno väkisin
siimat poikki, sama toistui 4 kertaa putkeen joten söi miestä, sitten
vasta tajusin laittaa rajumman koneen pakista peliin , sillä sitten
loppuun kellistin 3kallea mutta aika ei vaan piisannut enää mihinkään.
Monta
kertaa jälkeenpäin olen kisaa kelaillut verkkoja selaillessani ja
kiroillut alokasmaisia virheitä joita tuli tehtyä tuossa kisassa, meillä
oli avaimet vaikka voittaa helakisa jos olisi ollut hivenen kokemusta
enämpi karppi kisoista. Mäski oli penkan jollei paras niin kuitenkin
huippu , tiimi oli hyvä ja kaput loistavia, taktiikka kohillaan, ainut
mikä kusi oli välineet ,ne ei olleet tarpeeksi jykeviä älyttömän
vahvoille kaloille evätkä olleet balanssissa kuten olisi pitänyt.
KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, missä ja milloin?
PEKSU:
Ranskassa Seinellä 01(tyhjänpyynnissä), Portugalissa(välineet hukassa,
muletti kisa)Sepon lavetti kiertää vieläkin planeettamme lentokenttiä, Tsekissä(lollari
lateja), Unkarissa- Welensellä(pikku lippuja ja kallen lapsukaisia
partilla), vuodet sekoo joten 2000 luvulla, Espanjassa toissakesänä. pm,issä Norjassa, Tanskassa, 90 luvulla lahnoja kelalla ja partilla.
KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?
PEKSU: pm hopea henkkoht nuorissa. ja joukkueena sama. espanjan 8 joukkueena, henkkoht varmaan joku himppasen alle100. Omanjoukkueen kanssa on sm mitaleita tullut useampi mutta se kirkkain on kotimaassakin vielä hakusessa.

KILPAONKIJA: Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?
PEKSU: Iidesjärvestä 2.5h 19.6kg pikku särkeä. Kappaleita sain norjasta enämpi eli 255 salakkaa 0.5h
KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?
PEKSU:
Seine/Ranska –( kisoja ei pitäsi pitää mestassa jossa 1 salakkaa voi
tuulettaa avoimesti ja jo jossa onginnan jälkeen voi rentoutua 5h
ruuhkassa 1 km matkaa) Suomen
kisapaikoista Viidennumero on surkeudessa nro 1(epätasainen , meluisa
,autojen suhteen hengenvaarallinen, sinilevän mureuttama, pikkukala
telkkarilla penkka ,joka ei ikinä jaksa sytyttää vaikka siä on joskus
voittanutkin. Vehkeittenkin kantoon saa varata jo pelkästään sen 2h)
KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka suomessa ja miksi, entä ulkomailla?
PEKSU: Onpa vaikee arvata että Pahalampi. Pakko mainita saimaakin joka on isommille kemuille paikka nro1. Pahis
on lähellä ja siellä on tullut ongittua tosi paljon joten kalat ovat
aikasta tuttuja mutta silti aina yllätyksellisiä ja toki kala on isoa
,koukku ihottumaa on miltei jokaisella jota ei muualla suomessa
tapaa,(ei tartte paljon odotella kun syötti hylätään tärpistä). Saimaa
siksi että metodiikka on moninainen ja voit voittaa mistä vaan jopa erän
lopussakin bonareilla.(tasaväkisin jolho suomessa) Ulkomailla on vaikea olla pitämättä Espanjan Meridasta kun sielä tuntui voivan haastaa isot pojat.
KILPAONKIJA: Isoin kalasi kilpaonkivälineillä?
PEKSU:
Toi määritelmä ”kilpaonkivälineet” on saanut viimeaikoina vähän uuden
merkityksen mutta sanoisin kalle 5.8kg, nro 20 ohutlankasella koukulla
0.12 tapsilla nro 4 nauhalla Iideksestä(väsyttelin keväisessä 2c vedessä
sitä tunnin) hirmuinen tuurinkala joka ei meinannut millään sopia
haaviinkaan.
KILPAONKIJA: Hauskin kilpaonginta kokemuksesi?
PEKSU:
Tulee mieleen yksi kisa Nässyn rannasta kun oli aikasta kova myteri ja
ongittiin pitkillä telkkareilla. Helmisen Pena oli vieressä ja sai hyvin
kalaa, jopa niin hyvin että innostui nostaan isoja särkiä koppina
syliin. Jamppa varoitteli Penaa viereltä”elä rupee ahnehtiin vaan koppaa
haavilla”. Tuli tuulen puuska ja särki tipahti kivikkoon, josta Pena
sitä yritti koplata käsin esiin.Ei löytänyt kalaa, sen sijaan uusi
tuulen puuska tuli ja pätkäsi vavan, kops; ja suötit oli vedessä . Noh
Pena pisti tupakiksi ja sanoi että ”kohta varmaan tippuu mäski paljukin”
tuli iso aalto ja nielaisi Penan mäskisangon. Pena koitti sankoa
pelastaa haavilla ja kirosi ”kumpa pakki ei menisi enää” ja ei kyllähän
sekin veteen molskahti Penan itsensä kera ja lopulta vedessä oli tuo ns
lihalaatikko, Pena, mäskisaavi, vavankappaleet, sumppu, syötti kippo ja
haavi, jonka varsi oli mennyt rytäkässä myöskin poikki. Noustuaan
rannalle Pena sytytti uuden punaisen malboron ja sanoi että”rookit ei
muuten kastunu ja tuo särkikin löytyi lopulta kivikosta.” ja nauroi
kuten me ympärillä olijatkin. Tuli siinä särelle kilohintaa.

KILPAONKIJA: Hauskin juoru mitä olet kuullut itsestäsi?
PEKSU:
Ei liity ongintaan, mutta oltiin joskus ukon kanssa matikka pilkillä
Äijälänlahdella Lempäälässä ja oltiin oltu just jossain talkoissa joten
oli mukana peräkärry. ######
isäntä luulee ihan oikeesti omistavansa myöskin kalat ja olihan sen
pikku Hitlerin pakko tulla taaskin muriseen jotain ryöstökalastuksesta
ja siittä kuinka tiet tukitaan ja paikat sotketaan ihmis paskalla yms..
jota ei kylläkään ole tuollakaan tapahtunut .No selvitimme ukkelille
vähän siihen sävyyn että” jos hän ei kälppäse pyssynsä kanssa pikaisesti
menenmään, niin kairataan se hänen takamukseensa ja jos ei sovi niin
venytetään kuustuumasella”. Ukkeli kiroili ja ammuskeli (kuulemma
rusakkoa)viä mennessään .Olihan se rääppänä nähnyt sitten mun pari
matikkaanikin jotka oli repulla ja sen peräkärrynkin. Seuraavana
iltana olin poikkeemassa Nippon verkossa välinehankinnassa jossa myyjä
oli heti iloisesti hihittämässä #####isännästä joka oli poikennut
sielläkin kehumassa meitä(liikkeen omistaja on tuon kalastuskunnan
puheenjohtaja) ”Kalaa
vedetään niin paljon jotta peräkärry tölkulla ja valkohäntä -peuratkin
on kaikonneet kun on niin paljon pilkkijöitä” oli ukkeli murissut. Ne
oli illan ainoat mateet ja oltiin muuten ainoat pilkkijät koko lahdella.
Näin Aniassa pilkitään mateetkin sukupuuttoon. Voi hyvin arvata ollaanko oltu tuon ukkelin kanssa hyvissä väleissä myöhemminkin. Oikea toveri.
KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?
PEKSU:
Alan Skothorn(vai miten se nyt kirjoitetaan) ,Monipuolinen taituri
jolla on se jokin jolla saa sen viimeisen ison kalan joka kruunaa kisan.
Kaveri on aniharvoin epäonnistunut missään kisoissa ongittiin sitten
mitä vaan, millä vaan, milloin vaan. (TOIM. HUOM. Voidaanko sitä sanoa epäonnistumiseksi jos häviää mulle vierestä? :D :D)
KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?
PEKSU:
Pitää aina jaksaa loppuun asti oli miten oli. Pelin voi kääntää aivan
lopussakin jos siihen vaan antaa kaloille mahkun. Pahiksella käänsin
pakkaa viimeminuuteilla 3 kertaa kesänaikana isolla kalalla loppuun,
yleensä suutarilla tai lahnalla. Samoin joukkuekavereitten kanssa
onkiminen on mitä parhainta reeniä kun voi koittaa uusia jippoja ja
silti saada kaloille pikkusen pyyntipainetta, näissä seteissä jäi jotain
valkoisen lippiksen kehän sisäpuolellekkin. Jostain kummallisesta
syystä myöskin syötti asiassa tuli opittua kummallinen ilmiö kun aina
pirun runkusti matoihin suhtautuneet ruutanat käänsi takkinsa syötille
ja alkoi syksystä lahnojen tavoille(merkillistä).Jo aikaisemmin keväällä
rynnisti maissi syöttinä pintaan jopa heikollakin syönnillä joten sekin
homma oli pakko opetella vähän uudesta vinkkelistä että saatiin se
pelaan kiitettävästi. Samoin tuli huomattua kuinka kisapaikat voi
muuttua hetkessä aivan päälaelleen, sen huomiointi tulee jatkossa
olemaan myöskin tarkempaa.
KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?
PEKSU:
Partti. Monikäyttöinen, tarkka ,helppokäyttöinen yleispeli jolla on
aina tekoa, oli kala sitten 5g särkeä tai 3kg kallea ja tuolla
välineellä saa niitä isoja kisankääntäjiäkin ylös jos balanssi on
kohillaan.
KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?
PEKSU:
Uimassa käyn joskus ihan senkin takia jos ja kun käy haaveri vesillä ja
kerran sitä on tarvittukkin. Muuten kaikki touhuilu liittyy
kalastukseen mörrittely ruudusta ja ison ahvenen mateen ja haukien
pilkkiminen on kivaa jos on aikaa. Kesällä käyn välillä jigaileen
aapoja, kuhaa ja syksyllä haukikalassa muutaman kerran. Sienestystäkin
tulee aina harrasteltua jos on sieniä. Raksailtua viimeaikoina tullut sattuneesta syystä. Pitäs oikeesti olla valillä kotonakin lasten kassa nyt kun ne viä tuntee isäkseen.

KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?
PEKSU:
Kulta sm –kisoista joukkueena.. Viiden parhaan joukossa mm/em kisassa
jos team Finland olis joskus ,olisi mahtavaa olla mukana. Se pirun barbi on kohta pakko tulla ylöskin asti tai lähen sen onkiin englantiin oppaan avustuksella jos ei muu auta.
KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?
PEKSU:
Joukkueemme Lempäälän Kalakerho .On kivaa puuhata hyvässä seurassa.
Jatkan niin kauan kun koen oppivani uutta ja mielenkiinto säilyy.
Silloin tietää että on aika lopettaa kun karpin kuplat mäskillä ei saa
syttymää ja pulssia nousuun.
KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?
PEKSU:
”Joka paikasta voi voittaa muttei joka päivä”. Hyvä onkija tarvitsee
hyvän arpaonnen mutta kalat on myöskin siittä ongittava sumppuun.
Paskastakin paikasta voi kyllä voittaa mutta on lähestyttävä asiaa siltä
kantilta miten se olisi tehtävissä ja olisiko ylläri mahkua esim. kuhat
turpa suutarit ankerias yms..ns onnen kalat on monesti juurikin noita
paskan boksin kaloja ja ne käy myöskin puntariin ja ovat monesti isoja.
Myöskin ahven viihtyy monesti paikassa jossa sären sukuiset taas ei
,niistäkin on pienituloksisissa kisoissa iloa, tosin niitäkin täytyy
sitten varta vasten yrittää isolla syötillä ,vahvoilla siimoilla ja
oikealla taktiikalla syöttämisessä. Paikallis
tuntemus nousee tassäkin avainasemaan(tyyli on vapaa mutta pakollinen)
.Ei joka boksia voi missään kisassa lähestyä samalla linjalla ainakaan
jos mielii henkilökohtaisesti voittaa.
KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?
PEKSU:
Harrastajia on saatava lisää, eritoten nuoria miksei vanhempiakin.
Samaten isoja kisoja on pakko saada lisää, on vaan lähettävä madaltamaan
kynnystä tulla kisoihin ja isoja bonus kaloja on saatava siimanpäähän
nuortenkin vaikka sitten kädestäpitäen. Onginnalla on vähän paska leima
kalliina puuhasteluna kalojen kanssa joita ei edes syödä. Ihmisille
olisi vaan jotenkin opetettava että esim. karppi on parempi elävänä
siimanpäässä kuin kompostissa pilalle menneen lounaan päätteeksi(ei hän
shakinpelaajatkaan syö pelinappuloitaan pelin jälkeen), samoin
mielestäni on haasteellisempaa pyydystää 0,5kg särki onkimalla kuin 5kg
hauki virvelillä, tämän ymmärtäminen ei olekkaan kaikille kalamiehille
ihan yksinkertainen juttu.
Ulkolaiset
kontaktit ovat tärkeitä ja niitä tulisi kehittää niin että ne eivät
olisi muutaman miehen puheitten takana vaan kontakteja (luotettavia)
olisi useilla.
Nuorille
ja naisille on hyvä on antaa 1.5 kerroin .Se on koettu ainakin omissa
kisoissamme hyväksi motivaattoriksi jolloin kaikki voi kisata
tasapuolisesti keskenään ilman sarjoja ,sukupuoleen katsomatta.
KV
kisoissa olemme liian varovasti liikkeellä (ongitaan sijaa 10), pitäs
ajatella miten voimme tulla nurkan takaa jollain omalla jutullamme
,tässä on toki kehityttykkin. Kunnon syöttimäärillä olisi toki päästävä
harjoittelemaan jo kotimaassakin ilman konkurssia. On turhaa kopsata
isojen poikien metodiikkaa kokonaan kun he ovat ammattilaisia,
päinvastoin . Ennakkoluulottomasti tulisi koittaa jotain omiakin juttuja
ja unohtaa ajatuksen että me emme voi voittaa ”pirulauta, toki me
voidaan voittaa” ei noi huiputkaan aina kaikkea ole koittaneet ja ylläri
momentti on olemassa jopa heidän leipä työssäänkin. Siihen tarvitaan
toki hirvee tuuri mutta joku sen lotonkin aina lopulta voittaa ja
lähellä on moni jo kävässyt. Suomessa on varmaan lähes parhaat survarit
maailmassa ja niitä on suht ”helppo” kaivella itsekkin , vielä kun
oppisimme käyttään tonkin valtin jotenkin.
KILPAONKIJA: Miten saamme nuoria enemmän mukaan kilpaonkitoimintaan? Pitäisikö järjestää joku tapahtuma nuorille kesäisin?
PEKSU:
Pitäisi, ja olen itsekin sellaista ajatellut järjestää. Esim.
pariosainen kesäinen onkikoulu. Tosin apua ja joku guru joka oikeesti
osaisi homman paremmin kuin minä, (koen olevani vähän huono opettaja
kun sählään itsekin ja musta saa herkästi ylimielisen kuvan kun sanon
aikasta herkästi kummalliseen sävyyn ,en koe kuitenkaan olevani
ylimielinen, sori jos joskus se siltä vaikuttaa). Järkään
kyllä isoa kalaa alle, luvat ja vaikka välipalamakkaratkin jos joku
hommaa gurun ja innokkaita nuoria. Mitä mainioin opetus areenahan tossa
jo onkin.

KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?
PEKSU:
Onhan se toki tärkeä että se toimii niin jotta kalat löytävät
onkipaikallesi ilman että siinä pyörisi miljoona pikku kalaa joita et
ole pyydystämässä. Se ei kuitenkaan ratkaise voittajaa että onko sinulla
porukan paras houkutin vaan kuinka sen saat toimimaan parhaalla
mahdollisella tavalla. Heikomminkin toimivalla mäskillä voi voittaa
kisan jos kuitenkin käytät sitä oikein ja pidät huolta oikeanlaisesta
ylläpidosta ja siittä että mäskissäsi on sellaista ”lihaa” mitä kalat
syö. Se pitää kalan ruudussa ja syönti aktiivisuus houkuttaa uusiakin
kaloja boksiin. Toki eri kalalajit poikkeavat toisistaan rankasti
juurikin tässä suhteessa, kun särki ongella houkuttelet parvea niin
karppi kalassa houkuttelet kalaa yleensä yksikerrallaan. Mäskiin pitäisi
myöskin voida luottaa kuin kallioon, Silloinhan luot kalalle sen mahkun
ottaa onkeesi. Totuus on että jos syötät mäskiä johon luotat ,hajustat
sen oikeen ja tarjoilet sen kaloille edes suht oikein ,tulevat kalat
kyllä luoksesi. Ei ole mitään salatiedettä että jos laitat esim.
Sensasin bremestä, lisäät leipajauhoa, Basukkaa matohakkelusta ja
liimiä, ongit 20-30cm ylisyvästä nipulla lehtimatoja saat ennemmin tai
myöhemmin nipun lahnaa..
KILPAONKIJA: Mikä on PEKSUn "salaisuus"? Miten olet noin ”jäätävän hyvä” nuoresta iästä huolimatta?
PEKSU:
En ole jäätävän hyvä, rakastan kalastusta, innostun herkästi, minulla
on onkiessa hauskaa, enkä anna herkästi periksi oli keli tai paine
muuten kuinka kova vaan . On tosi hienoa oppia uusia juttuja kikkoja ja
tekniikoita, lisäksi olen hyvässä seurassa ja olen ollut onnekas kun on
päässyt ulkomaille katsomaan ja oppimaan isoihin kisoihin, luotan
tekemiseeni yleensä .Jos on jokin salaisuus niin se lienee toi että aika
usein nykyisin (haistan) että mitä pitäs tehä. Sitä on aina toteltava ,
aikasta usein tuo mututuntuma on aikasta oikeassa. Sillä on moni kisa
pelastettu viimeminuuteilla ja usein isolla erikoiskalalla. Joskus kun
en ole totellut niin erän jälkeen on iso murjaani käynyt näytillä vähän
kun ilkkumassa että tällainenkin oli tarjolla.
KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?
PEKSU:
Jouni, Pönni, Lasse, Matti ja Sami, kapteeniksi Pete .Loistavia
onkijoita joka ukko. Toki jos paikka olisi puhtaasti kalle mesta
vaihtasin muutaman ja moni on lähellä näitä ukkeleita. Tummoisten
Kemoonien vieressä kuin Seppo on kiva onkia saa pikkusen extra
puristusta.
KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?
PEKSU:
Ulkomailla italialaisista en oikeen piittaa, sitä huutamista ja toisten
onkijoitten onginnan protestointi lyö välillä tosipahasti yli. Itessään
niissä yleensä eniten vikaa on. Kaikki
on tervettulleita viereen ja yleensä jos saa viereensä hyväksi
tunnetun onkijan esim.(Sakkaran)niin siitä saa itsekin
lisäkeskittymistä. Sellaiset tiukat väännöt kuten Pönnin vieressä
iltakisoissa Pahiksella viime keväänä tekee setistä tosi
mielenkiintoisen. Silloin voi oppia uuttakin kun on tiukassa välissä
kuten tuolloinkin (pää pelaa paremmin).
KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?
PEKSU:
Ruutana- koskaan ei voi tietää varmuudella mitä ne tahtoo. Onko sinulla
joku koukussa, oliko tuo pikkuinen tuuppaisu tärppi ja kun vihdoin saat
sen koukkuun on meno tyylikkään jääräpäistä jumpsutusta. Yhden koukutus
myöskin johtaa usein pikkuseen putkeen joten sumpussa paino nousee
nopeasti. Mielestäni ruutana on myöskin nätti kala kultaisen kuparisine
kylkineen eikä onginta tarvitse kauheeta mäski/syötti määrää
,päinvastoin. Pikkasen alkuun varovasti kupilla tummaa mäskiä kasteria
karpästä, matoja, maissia pari ja ylläpitoon kannattaa panostaa . Joskus
tuntuu että myöskin syötin asettelulla koukkuun on merkitystä ,ovatten
aikasta nirppanokkaisia. Tässä puuhassa on niillä pikku seikoilla
hirmuinen merkitys. Samassa setissä voi koukkuun napata samoja tapoja
hivenen rajummilla eleillä noudattava suutari joka kuperine evineen
voimakkaine ryntäyksineen ja katsettasi seuraavine silmineen on myöskin
upea onkikala.
KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?
PEKSU: Saimaankanava.
KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?
PEKSU:
JOUKKUE. Olen kyllä valmis pistämään itseni täysillä likoon joka kerta
joukkueen eteen vaikka se sitten maksaisi henkilökohtaista sijoitusta.
”Yhessä mennään,kävi miten kävi!”.
KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?
PEKSU:
Harrastaja määrä ja liiallinen pikkukalanpaljous. On toki totta että
suomalaisia on kokonaisuudessaankin saman verran kuin esim.
Palestiinalaisia ja kalastusta on tarjolla niin monenlaista
uistelusta-atrastukseen. Jippojen
salailu ei ole mielestäni mikään ongelma vaikka niin monesti väitetään.
Aina on parempiakin metodeja ja mäskiseoksia jolloin salaisuudella
menestyjä joutuu pian hakeen uuden jujun. Maahan muuttajat voisivat olla
potentiaalista sakkia kilpaonkijoiksi he kun tuntuvat olevan innokkaita
onkimaan muutenkin, kuinka tämä toteutettaisiin ”ei hajuakaan”.
Onkimestojen ja julkisuuden puutteeseen on pikkusen haettu kanavia
vaihtelevalla menestyksellä. On toki vaikeeta harjoitella ison kalan
pyyntiä jos lajia ei vesistössä ole, eikä pikku säret juuri kanna kauas
harrastajia. Kunnon kalleja ,suutaria, isoja lahnoja, täysiä haavillisia
kalalehtien kansiin ja metodiikkaa tutuksi. Paikkoja kuten Pahis ja
Ponni tarvitaan. Tulevaisuus saa näyttää tuoko nuo uusia innokkaita
onkijoita. Kysymys kait kuuluu onko onginnasta haastamaan esim.
järvilohen ja kirjobroilerin pyynnin tekniikkaa tihkuvilla romuilla ja
juppi veneillä. Samaten
edes sägä kv mitali potkisi varmasti tuulta tähän lajiin ja pidän aina
kaikille peukkuja kun ovat ulkomailla, josko nyt onnistuisi.
Majoitus jutut olisi myöskin hyvä jos ne olisivat noissa kaukomatkojen
kisoissa sellaisia että voisi ton (after fishing) tilaisuuden viettää
muitten joukkueittenkin kanssa jolloin kokemukset/itsekehutkin saisivat hetkensä.
Se lisää porukka henkeä ja informaatio kiertää muittenkin joukkueitten
kesken. Tällaisia hetkiä aina odottaa esim. Saimaalta.(voihan siinä
juoda pari kaljaakin saunoessaan).

KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet Suomen kisoissa käytettävistä syöttirajoituksista?
PEKSU
: Ihan ok. Syötit on vaan suomessa tosi kalliita ja hintoja pitäisi
jollain ilveellä saada alas ettei kellään nuorella laji jäisi ainakaan
syöteistä kiinni. On toki perusteltua että joissain kisoissa rajoitetaan
syöttimäärää, kuten on tehtykkin jos paikka on ylisyötölle sieltä
herkemmästä päästä.
KILPAONKIJA: Balling in vai Cupping in?
PEKSU:Sekä
että .Molemmat sujuu ja molemmilla on hetkensä. Riippuu tosiaankin
kisasta ja kalalajista mitä tavoitellaan, samoin kala määrästä. Esim
Lempäälän kanavaan on aivan turhaa kupittaa mitään, samoin Kalajärveen,
sensijaan Pahikseen kupitan kaiken, koska sielä kala tulee nopeammin
mäskille jos kupittaa ja syöttöalueen/alueet saa tosi pikkuiseksi
jolloin 1 kalakerrallaan onginta on helpompaa.
KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€ uuteen parttiin ja vain parttiin, mikä se olisi?
PEKSU:
En oikeen perusta noista merkeistä ja malleista(en siis ymmärrä niitä
hienouksia) ottasin jonkun esim, Milon tyrnän karppi mailan, pikku
paloineen tasan 13m johon ostaisin loppurahoilla karsiä . Oisipa
kerrankin riittävästi kärsiä joka tilanteeseen ja lankavahvuuteen. Kyllä
se painavampikin maila pysyy tumpussa jos pysyy tuurakin. Partin
keveydellä ja merkillä ei kaloja sumppuun saa yhtään lisää .Nykyisin
halvemmatkin vavat on aikasta hyviä ja tosi monikäyttöisiäkin .
KILPAONKIJA: Minkälaista touhu on Lempäälän kalakerhon joukkueen sisällä? Tuleeko se Suomen mestaruus joskus?
PEKSU: Touhu on innostunutta, aika tiivistäkin, huumori kukkii ja olemme hyviä kavereita onginnan ulkopuolellakin .
Mitali
tulee, kun aika on kypsä. Meillä on todelliset valttimme ja kun saamme
ne kunnolla kasaan, taktiikanmuotoon, joka ei mene liiallisiin
hienouksiin niin jyräämme. Ulkomaan kontaktikin löytyy ja sitä on
pidetty yllä molemmin puolin ,se on tuonut uusia ajatuksia
joukkueellemme. Perus paketti on meillä hyvä mutta hienostelu ongintaan
oikeen ohuilla ja hentosilla vehkeillä meistä ei vielä ole. Kela hommaa
pitää joka jätkän harjoitella.
Joukkueestamme
löytyy aika laaja ikä skaala joka on iso etu moniin muihin verrattuna
kun kokemusta on kymmenistä onkikausista ja paikoista. Asioista sovitaan
porukalla eikä ketään tuomita vaikka se huono päivä sattuu kohalle
väärään kisaan. Mielestäni asiantuntemus syöttiasioihin on meillä tosi
hyvää ja kavereita yritetään aina porukalla neuvoa.
KILPAONKIJA:
Mielestäni Loimijoki(Jokisivu) eikä Kyrkösjärvi sovi karsintapaikoiksi
niiden suuren epätasaisuuden takia, mitä mieltä olet näistä paikoista
maajoukkuekarsintapaikkoina?
PEKSU:
Kyrkkäristä en sano mitään kun en siellä onkinut mutta jutuissa
kuulosti aika arpajaisilta. Loimijoki on hyvä onkimisjoki muttei tuolta
kohdalta (Jokisivu), aivan liian epätasainen. Tuolla joella on paljon
parempia onkipaikkoja kuten se autiotalon kohta jossa Pertun kanssa
joskus käytiin lahnaonkiharjoituksissa. Jokisivussa on toki toi
ylionkimis mahku kelalla mutta se ei paljon auta jos penkka on liian
jyrkkä vastapuolellakin.
KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet nykyisestä karsintajärjestelmästä? Pitäisikö jotain muuttaa?
PEKSU: En näe juuri siihen pakollista tarvetta. Toki
erät voisi olla sen 4h kuten kv kisassakin ja niitä voisi olla 1 per
päivä. Telkkareita en toisi takaisin, ei sillä ettenkö osaisi niillä
onkia vaan ainoastaan sillä faktalla että niillä ei ulkomailla tee
yhtään mitään jollei nyt sitten jotain salakkaa ja aurinkoahventa
lasketa joilla ei niilläkään kisoja voiteta eikä kyllä joukkuetta
pelasteta pulasta. Niin karmivaa kuin se onkin salakkaakin pitää osata
vetää partilla. Jos
ei usko niin koittakaapa napata pahiksesta kalle telkkarilla, niinpä-
ei onnistu nyt eikä onnistunut aiemminkaan, ulkomaitten kalat on vielä
tuotakin vahvenpia ja tärpit nirkoisempia.
KILPAONKIJA: Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?
PEKSU: Itseppäinen , periksiantamaton ,höpöttäjä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti