Seppo Pönnin haastattelu 6.11.2010

Sain idean uuteen sarja-tyyppiseen blogikirjoitukseen. Eli haastatella Suomen onkihuippuja ynnä muita vaikuttajia. Ideaa tyrkytin tietysti ensin oman joukkueen onkigurulle, sillä onhan hän kiistatta yksi Suomen parhaita onkijoita. Haastatteluja on tarkoitus julkaista aina tietyn väliajoin, esim. kerta kuukaudessa tyyliin. Kommenteilla voitte vaikuttaa kenet haluatte seuraavaksi haastateltavaksi, eli ei muuta kun kiivasta kommenttien kirjoittelua. Noh.. pitemmittä puheitta, Seppo "gentlemannisepe" Pönni, olkaapa hyvä:

KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait? 

Seppo:

Ensimmäinen kalani oli todennäköisesti pieni ahven tai särki. Ihan tarkasti en muista, kun ikää oli noin 4 vuotta ja miesmuisti on keskimäärin 2 viikkoa. Paikka oli kuitenkin Kymijoen Korkeakoski eli samainen paikka, josta nykyisin kiskotaan lohta. Tuolloin ei vain ollut rakennettuja laitureita vaan kalastus tapahtui rannalta pystypaalujen takaa. Sen kuitenkin muistan tarkasti, kun saimme samalla reissulla katiskasta pienen hauen (silloin se kyllä tuntui isolta). Hauki laitettiin veteen maitotonkkaan, jossa se pyörähti niin, että pää nousi ylös tonkasta. Mukana ollut isän kaveri huvitteli lyömällä haukea takasin tonkkaan sormillaan sanoen aina samalla "menehän siitä takaisin". Muistan myös hyvin, kun hauki avasi suunsa ja nappasi miestä sormista kiinni. Äijä vetäisi tietenkin vaistomaisesti kätensä ylös, jolloin hauki lensi kaaressa takaisin jokeen purren miehen sormet pahasti verille. Senkin vielä muistan hyvin, ettei tapahtuneelle olisi saanut nauraa, eikä ainakaan niin äänekkäästi.

KILPAONKIJA: Milloin aloitit kilpaonginnan ja miksi?
Seppo:

Kilpaonginnan mäskin kanssa aloitin mopoiässä eli se oli joskus 1975-1977. Siirtyminen "kilpaongintaan" oli luonnollista jatkumoa mato-onginnan kilpailuille ja kesäisille meren rannan 12 tunnin lahnan kyttäyssessioille punaisine selkineen. Mäskit olivat alkuun hyvin alkeellisia sisältäen mm. PV:tä, sianrehua, kauraryyniä ja hajusteina anista sekä laventeliöljyä. Kaupallisista valmismäskeistä ei meillä ollut tuolloin vielä mitään tietoa.

KILPAONKIJA :Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut? 

Seppo:

Varsinaista oppi-isää minulla ei koskaan ole ollut ja olen edelleen oppimaton kovapäinen tunari, joka möhlää monta kisaa vuodessa omaa hölmöyttään. Lähimpänä esikuvaa on alkuaikoina ollut kotkalainen Erkki Laitinen, jolta opin erityisesti onkilaitteiden herkkyyden merkityksen. Erkki oli tuohon aikaan erityisen taitava pyytämään pieniä ja vaikeasti ongittavia kaloja. Myöhemmässä vaiheessa on ongintaani eniten vaikuttanut oma seurakaveri Rantalan Pekka. Kävimme yhdessä valtavan määrän kisoja 1990-luvulla ja jokaisen kisan tauolla ja kisan jälkeen kotimatkalla kävimme yhdessä läpi havainnot onginnasta ja kalojen käyttäytymisestä. Tämä opetti paljon meitä molempia, sillä yhdestä kisasta saatiin parhaimmillaan neljän kilpailun kokemus. Suosittelen tätä muillekin.


KILPAONKIJA:Paras kilpailusi? 

Seppo:

Toivottavasti se on vielä edessäpäin. Parasta kisaa on vaikea nimetä mutta muutama hyvä, joka on jäänyt mieleen kuitenkin löytyy. Yksi näistä on voittamani Suomen mestaruus Saimaan kanavalla. Kummassakin erässä oli vierellä itseäni parempi onkija ja onnistuin viemään molemmat erät erittäin selvästi. Hyvä oli myös Metsästäjä- ja Kalastajaliiton Venäjä-Ruotsi-Norja-Suomi ottelun voitto Venäjällä joskus 1990-luvun lopulla. Venäläiset olivat olleet lyömättömiä kotivesillään mutta saimme taktiikan kohdalleen ja veimme Rantalan Pekan kanssa kaksoisvoiton. Tästä itäiset naapurimme eivät pitäneet ja kisa jäi viimeiseksi otteluksi. Valitettavasti. Tämän vuoden paras kisa taisi olla vuoden ensimmäinen Latviassa Venta-joella. Vaikka onginnan taso ei Baltian maissa ole meitä kummempi, ovat he kuitenkin kotivesillään vaikeasti voitettavia. Kyseisessä kisassa sekä taktinen puoli että tekninen tekeminen onnistuivat hyvin yhteen. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että molemmat sektorivoitot tulivat verkkaisen alun jälkeen kovalla loppuvedolla, jolloin itselle jäi tunne, että olin oppinut jotakin kisan aikana.


KILPAONKIJA:Huonoin kilpailusi? 

Seppo:

Niitä on liian paljon ja haluan unohtaa ne. Yksi monista on varmastikin 4 tunnin kisa Näsijärven penkalla ilman kalaa, toinen on Trent-joen EM-kisan toinen päivä, jolloin nakit meni niin ikään pataan ja.......ei enempää, sillä nämäkin syövät jo tarpeeksi.

KILPAONKIJA:Montako kertaa olet edustanut Suomea, ja missä ja milloin? 

Seppo:

MM-kisoissa 2 kertaa Saimaan kanavalla, 2 kertaa Portugalissa, Hollannissa, Espanjassa ja Slovakiassa kertaalleen.

EM-kisoissa Bulgariassa, Englannissa, Irlannissa, Unkarissa, Slovakiassa, Italiassa ja Tsekissä kussakin kertaalleen.

 Seurajoukkueiden MM-kisoissa San Marinossa ja Tsekissä. San Marinon kisa pidettiin muuten samalla Ostellaton kanavalla Italiassa kuin tulevat vuoden 2011 MM-kisat
 Lisäksi minulla on yhdet PM-kisat ja useita SMKL:n Venäjä-Ruotsi-Suomi-Norja otteluita. 

 

KILPAONKIJA:Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?  Seppo:

Parhaana joukkuesijoituksena pidän tämän vuoden Espanjan MM-kisojen 8 sijaa. Erityisen merkittäväksi sen teki joukkueen tasaisuus ja meille normaalista vaikeasti ongittava saaliskala karppi. Taktiikka saatiin myös poikkeuksellisen hyvin näppeihin ja tästä erityiskiitos Timpelle, Petelle ja Kymin Raiskiselle.MM-kisoissa paras henkilökohtainen sijoitus on 23. sija vuoden 1995 Saimaan MM-kisoista. Parhaat sijoitukset sekä joukkueina ja myös henkilökohtaisesti ovat toivottavasti odotettavissa aivan lähivuosina ennen kuin ikäännyn ja sokeudun lopullisesti. Enkä edes tiedä onko opaskoiran käyttö sallittua FIPSin sääntöjen mukaan.

 

KILPAONKIJA:Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?

Seppo:

Taisi olla tämän vuoden Jämsänjoelta parikisasta vähän reilu 63 kg kahdeksassa tunnissa. Paras 2,5 tunnin osakisatulos on kuitenkin Äetsästä Kokemäenjoelta reilut 35 kg.

KILPAONKIJA:Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi? 

Seppo:

Ehkäpä Trent-joki Englannissa Nottinghamissa. Tavoite oli saada 1 kala per päivä. Tämä onnistui kaikkina harjoituspäivinä ja vielä ensimmäisessä osakilpailussa (sektorin 6. sija yhdellä ahvenella). Toisena kilpailupäivänä sitten palattiin arkeen ilman kalaa, kuten myös kävi yli puolelle ko pahuksen A-sektorissa. Tällä joella sai motivaatiota hakea ihan tosissaan.
 

KILPAONKIJA:Suosikki kilpailupaikka ja miksi? 

Seppo:

Kai se on pakko nimetä Lempiäisten kanavaksi. Lyhyt matka kilpailupaikalle, yksinkertaisia kaloja samanhenkiselle onkijalle ja joka päivä on erilainen. Toki paljon muitakin mukavia paikkoja löytyy, joissa on hyvät omat puolensa. Näitä ovat mm. Saimaan kanava, Hirvijärvi, Kyläsaari, Pahalampi, Myllykosken ponni, Iidesjärvi, Aurajoki, Äetsä, Linnanranta jne. jne. Paskoja paikkoja on todella vähän mutta niitäkin löytyy..  

KILPAONKIJA:Isoin kalasi ongella? 

Seppo:

Tavoittelen aina pientä, niin myös ongella. En ole saanut ongella yhtään merkittävän isoa kalaa. Kisoissa punnituista taitaa suurin olla 2,7 kg kalle. Arviokaloista ei kannata puhua mutta veikataan, että noin 3,5 kg kompostikojamo voisi olla suurin onkikala, kun ei lasketa pilkintää eikä kelavehkeitä mukaan.
 

KILPAONKIJA:Hauskin kilpaonginta kokemuksesi? 

Seppo:

Niitä on todella paljon. Hauskoja hetkiä sattuu lähes joka kisassa. Päällimmäisenä on ehkä tämän vuoden MM-kisoissa viimeisillä sekunneilla ylös saatu hyvänkokoinen karppi. Taisi olla katsojillakin hauskaa aplodeista päätelle, sillä harvoin tulee kalan väsytyksen aikana poistuttua istuimelta, käytettyä lähes koko oma ruutu tarkasti hyväksi, kiskottua kalaa kuminauhoista ja tehdyksi muuta paranormaalia toimintaa.

KILPAONKIJA:Hauskin juoru mitä olet kuullut itsestäsi? 

Seppo:

90-luvulla oli Aurajoella hyviä lahnakisoja. Erääseen kisaan lähdettäessä oli meidän järvien surviaistilanne hyvin huono. Minulla oli mukana kärpäspurkillinen viikon vanhaa surviaista, desin verran surviaisten ja nöyhdän sekoitusta, jota en ollut saanut erotettua edellisen illan surviaisten kaivuureissulta ja noin 3 dl kunnon surviaisia. Kaikki surviaiset olivat eri kääröissään. Vieressä onki eräs kohtuullisen hyvä Lounais-Suomalainen kalamies. Hän huomasi vähän ennen kisan alkua, kun tyhjensin ensin vanhat survit sanomalehdestä kokonaisuudessaan mäskin sekaan ja kysyi paljonko laitoin survia. Vastasin, että koko litran ja laitetaan toinen päälle ja samalla tyhjensin toukan ja nöyhdän sekoituksen mäskin joukkoon. Enkä vielä tyytynyt tähän vaan avasin uuden paketin, jossa oli kunnollisia toukkia. Heitin 2 kertaa sormen päillä pienet nökäreet ja sanoin, että eiköhän nyt ala riittää, jätetään loput ylläpitoon. Tämän jälkeen saksin matoja noin 3 dl. Naapuri huomasi myös tämän ja kysyi matojen määrää. Vastasin taas vaatimattomasti, että eihän siinä ollut vasta kuin puoli litraa, kohta leikkaan toisen puolikkaan lisää. 

Satuin voittamaan kisan ja palkintoja odotellessa eräs mies selosti kavereilleen, ettei mikään ihme kun se voitti. Laittoihan se mäskiin 3 litraa survareja ja litran matoja. Yllättävän paljon sitä mahtuu lihaa 10 tennispallon kokoiseen mäskipalloon. Pirun riittoisaa tuo Lempäälän mämmi. Täytyy toki tunnustaa, että olen sen jälkeenkin muutaman kerran lyönyt vastustajan jo ennen kilpailua tyhjäämällä saman sanomalehtikäärön mäskipaljuun pariin kertaan ennen pallojen tekoa tai sitten olen laittanut puoli litraa toukkia kolmeen eri kääröön ja näin saanut survien määrän moninkertaistettua. Sorry boys ! Toki on minulla joissakin kisoissa ollut myös enimmäismääräkin mutta hyvin harvoin.

KILPAONKIJA:Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi? 

Seppo:

Kautta aikain paras on Alan Scotthorne mutta tällä hetkellä ehdottomasti Raiskisen Viljo. Siis se englantilainen originaali versio. Viljo on lähes aina ihan kärkikahinoissa, ongitaan mitä kalaa tahansa tai missä päin maailmaa tahansa. Ainoastaan aivan mahdoton arpatuuri voi tiputtaa hänet kärjestä. Siis monipuolisuus tekee hänestä parhaan.

KILPAONKIJA:Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi? 

Seppo:

Eniten oppia tuli varmasti Espanjan MM-reissulta karpin onginnasta. Tärkein oppi oli ehdottomasti vehkeiden täydellinen balanssi isojen kalojen onginnassa. Valitettavasti vain osa opista tuli myös kantapään kautta ensimmäisessä osakilpailussa. Oppia tuli myös karpin ongintataktiikasta ja houkuttelusta.

KILPAONKIJA:Suosikki välineesi ja miksi?

Seppo:

Tuloksekkain väline on ehdottomasti partti. Kela- ja bolo-onginta on myös hauskaa niin kauan, kun ongitaan max. 30 m etäisyydeltä, että voin heittää mämmipallot käsin. Ritsaaminen ei ole minun vahvin puoleni mutta harjoitellaan, harjoitellaan....sekin on vähitellen alkanut sujua vähän paremmin. Joskus osuu jo omaan ruutuun kaksikin pallia peräkkäin. Myös telkkarionginta on silloin tällöin ihan mukavaa. Vaihtelu siis virkistää eli kaikki on ok. Siitä en pidä, jos kesken kilpailua pitää vaihdella vehkeitä koko ajan. Toisin sanoen yritetään pyytää kaikkea mitä liikkuu. Tällöin onginta on eräänlaista sohimista, eikä pysty keskittymään hyvään performanssiin.

KILPAONKIJA:Muita harrastuksia? 

Seppo:

Kalastusta lähes kaikissa muodoissaan; pilkkimistä, vähän uistelua, lusikan heittelyä (ei kuitenkaan nurkkaan), joskus myös verkottamista jne. Muutaman huolellisesti tyrätyn onkikilpailun jälkeen olen myös harkinnut pitsinnypläystä mutta onneksi siihen ei vielä ole tarvinnut siirtyä. Loppuja harrastuksia en julkisesti kehtaa tunnustaa.
 

KILPAONKIJA:Tavoitteet kilpaonginnan suhteen? 

Seppo:

Hyviä kilpailusuorituksia, joihin itse voi olla tyytyväinen. Aina ei edes tarvitse voittaa voidakseen olla tyytyväinen omaan suoritukseen.

KILPAONKIJA:Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan? 

Seppo:

Kilpailuissa pyörivä porukka on pääosin erittäin mukavaa ja heidän kanssaan voi heittää aika kovaakin huumoria. Siis hyvä porukka on erittäin tärkeä tekijä. Samoin on mukava vielä yrittää kiusata nuorempiaan. Erityisesti oman seuran alle 40 vuotiaalle "nuorisolle" on mukava heittää läppää, jos vielä sattuu voittamaan heidät. Uusien asioiden oppiminen palkitsee myös aina. Eikä se tietystikään paskenna asiaa, jos vielä joskus sattuu jopa voittamaan jonkin kilpailunkin. Kilpailen niin kauan, kun voi tehdä sitä tosissani huumorimielellä tai kun näkökyky pakottaa lopettamaan. Enkä nyt tarkoita ulkonäköä, joten naapuriboxien kaverit joutuvat edelleen kärsimään samoista esteettisistä haitoista.
 

KILPAONKIJA:Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"? 

Seppo:

It's just part of the game. Hyvä onkija ei voi voittaa kilpailua huonolta paikalta ilman toisten tyrimistä mutta keskinkertaiselta tai hyvältä paikalta on voitto otettavissa kotiin. Myös huonolta paikalta voi saada hyvällä onginnalla kohtuullisen hyvänkin sijoituksen. Tämä on syytä muistaa erityisesti joukkuekilpailuissa. Yksittäisissä kilpailuissa arvontaonnella on joskus isokin merkitys mutta pitkässä juoksussa tai joukkuekilpailussa sillä on harvoin kovin merkittävää roolia.

 

KILPAONKIJA:Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?

Seppo:

Tärkeintä olisi saada nuoria mukaan kilpaonginnan pariin mutta valitettavasti lajimme ei ole kovin mediaseksikäs eikä ihan halpakaan laji. Koko päivä aikaisesta aamusta ulkona vesisateessa vai pitkään nukkuen, nettiin tai johonkin interaktiiviseen videopeliin? Valitsepa noista helpompi vaihtoehto. Kehittyminen tulee vain kovien kisojen kautta, joissa pitää myös olla hoksottimet auki. Siis meidän pitäisi kilpailla paljon enemmän Keski-Euroopan kisoissa, jotta saisimme riittävästi kokemusta erilaisista vesistöistä sekä taktiikoista ja tavoista kuinka näissä pitäisi onkia.

KILPAONKIJA:Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?  


 Seppo:

Periksiantamaton, huumorintajuinen (en varmastikaan kaikkien mielestä) ja laskelmoiva (itse kilpailusuorituksen aikana).



Suurkiitos Sepolle hyvistä vastauksista, toivottavasti tämä kirvoittaa seuraaviakin "uhreja" kirjoittamaan hyviä vastauksia.