Perttu Kuortin haastattelu 25.3.2011

Tällä kertaa vuoroon tulee Perttu, tuo kilpakoukun lihaskimppu ja nuorena jo "kaiken" onginnassa saavuttanut maestro. Perttu on aina ollut kohtuu avoin kysymyksiä esittäessä "onkibaanalla". Eli eiköhän vastauksetkin ole jälleen loistavaa luettavaa. Pitemmittä puheitta, olkaapa hyvä: Perttu Kuortti!

KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?

Jaa-a, taisi olla joskus parivuotiaana ahven jokakesäisellä
onkireissulla äidin entiselle kotipaikalle. Ihan ensimmäinen muistikuva
näistä onkireissuista on, että ongittiin sellaisesta pienestä kosken
pyörteestä ilman vapaa siima onkipohjalta purkautuen. Muistan myös sen,
että halusin ehdottomasti onkia vavan kanssa, koska "eihän tää ole
oikeaa ongintaa" :D

KILPAONKIJA: Milloin aloitit kilpaonginnan ja miksi?

Se oli 9.6.1985 klo 9:00, kun otin ensimmäistä kertaa osaa
onkikilpailuun Kimolan kanavalla. Olin aiemmin talvella aloittanut
pilkkikisoissa käymisen ja tietysti kilpailemista piti jatkaa kesällä,
joten onkikilpailut tuli kuvaan mukaan. Ensimmäinen varsinainen
kilpaonkisäännöillä ongittu kilpailu oli tosin vasta seuraavana vuonna,
kun otin osaa kilpaonginnan alkukarsintoihin myöskin Kimolan kanavalla.

KILPAONKIJA: Saavutit jo nuorena Suomen mestaruuden ja olit Suomen eliittiä, motivaatio katosi(pelkään että samoin on käymässä Lasselle), miksi?

No en mä nyt niin nuori ollut, 33 v jo (vuonna 2003). Olin melkein 20 vuotta unelmoinut henkilökohtaisen Suomen mestaruuden voittamisesta ja
matkan varrella oli joukkuemestaruuksia kertynyt jo useampia mutta edes mitalia ei vielä ollut henkilökohtaisesta sarjasta. Mä olin vetänyt
vuodet 1999-2001 kilpaongintaa 24/7 ympäri vuoden tehden kohoja ja onkilaitteita talvella, pitäen onkikouluja seuroille ja kirjoittelin
Kalamies-lehteen juttuja onginnasta. Kesäaikaan treenasin ja kilpailin yhteensä yli sata kertaa per vuosi. 2001 alkoi jo olemaan burn outin
merkkejä, kun ei vaan jaksanut motivoitua treenaamaan. 2003 tuli sitten totaalinen stoppi ja kävin vain muutaman kilpailun enkä treenannut enää
lainkaan. Kaudesta tuli kuitenkin mun kaikkien aikojen paras, kun voitin tupla-SM:n, alkukarsinnat ja 3-4 avointa kilpailua. Vain pari kisaa meni
penkin alle joista huonoin sijoitus niistäkin taisi olla joku viides sija. Tuntui että kaikki natsasi kohdalleen kisoissa. Näistä kisoista
viimeisin oli tuo SM-voitto. Sen kisan jälkeen tuntui, että 20 vuoden tavoite tuli täyteen mutta sen tavoitteen saavuttaminen ei ollutkaan
niin hienoa kuin oli kuvitellut ja takki oli ihan totaalisen tyhjä. Tuon kisan jälkeen olen käynyt seitsemässä vuodessa ongella vähemmän kuin
aiemmin yhdessä vuodessa. Samalla ymmärrän hyvin esim. olympiavoittajia, jotka lopettavat uransa kultamitaliin. Tavoitteen täyttyessä voi olla
vaikea motivoitua jatkamaan edelleen.

Mikä sitten oli tuon ylläolevan tarinan opetus? Liika on liikaa kaikessa ja pitää antaa aikaa muillekin harrastuksille ja hommille. Tietty määrä
perustreeniä pitää suorittaa vuosien mittaan, että saa hyvän rutiinin asioihin eikä tarvitse painiskella kisoissa perusasioiden kuten
vavankäsittelyn, syöttämistarkkuuden, onkipaikan organisoinnin, järjestelmällisen luotaamisen, onkilaitteiden laadun yms. perusjuttujen
kanssa. Eli toisin sanoen voit keskittyä itse olennaiseen eli kalansaannin miettimiseen ilman sähläämistä välineiden ja tekniikan
kanssa satoi tai paistoi. Mutta sitten kun tämä riittävä tekninen taso on saavutettu kannattaa keskittyä enemmän asioiden funtsimiseen ja
ideoiden toteuttamiseen kisoissa. Mun 2003 kausi oli hyvä esimerkki tästä: en jaksanut treenata lainkaan, joten nälkää ja energiaa jäi
enemmän itse kisoihin keskittymiseen ja valmistautumiseen ja tulokset olivat sen mukaisia. Harmi vain, että henkilökohtaisen SM:n
saavuttaminen vei motivaation jatkaa pidemmälle juuri kun oli alkanut joten kuten oppia onkimaan...

KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?

Kyllä tähän löytyy vain yksi vastaus: Sakkaran Matti. Matin kanssa käytiin parikymmentä vuotta kisoja yhdessä ja mietittiin mitä pitää
parantaa ja mitä tehdä milloinkin. Tällaisesta tiimityöskentelystä on suunnaton apu, kun ei tarvitse itsekseen hakata päätä seinään vaan voi
lyödä päät yhteen ja tulla johonkin lopputulokseen.

KILPAONKIJA: Paras ja huonoin kilpailusi?

Jaa-a, vaikka joku voisi kuvitella, että SM-2003 oli ehkä paras kilpailu niin näin ei kuitenkaan ole. Kyllä se paras kilpailu oli viime vuoden
(2010) Baltic Hirvijärvellä, jossa voitin henkilökohtaisen sarjan. Tämän kisan tekee entistä paremmaksi se, että olin Sakkaran Matin kanssa
samalla sektorilla molemmissa osakilpailuissa ja silti voitin. Ja koko kisan kruunasi se, että Matti vielä toivotti onnea ennen toista
osakilpailua ja sanoi "nyt älä päästä voittoa käsistä" :D No olihan se sitten pakko antaa 110% että voittaa ;)

Huonoin kilpailu, niitä on ollut ihan liian monta. Ei ehkä huonoin lopputuloksellisesti mutta ehdottomasti harmittavin kilpailu on vuoden
2001 seurajoukkueiden MM-kisan ekan päivän osakilpailu, jossa jäin kalatta. Se maksoi silloiselle seuralleni Fishille Suomen ensimmäisen
MM-mitalin. Pientä lohdutusta toi se, että sijoituimme toisena päivänä toiseksi kisan voittaneen Ranskan Sensas 28:n jälkeen.

KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, ja missä ja milloin?

MM -95 Suomi
EM -96 Belgia
Seurajoukkue MM -97 Espanja ja -01 Belgia
PM -89 Ruotsi, -91 Norja, -92 Tanska, -97 Ruotsi, -00 Tanska
Naisten MM-joukkueen kapteeni -03 Englanti

KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?

Seurajoukkue MM-01 Belgia 6. sija joukkueena ja MM-95 henkilökohtainen 5. sija sektorilla, lopputuloksista ei kannata puhua. Niin ja nuorten
henkilökohtainen PM-hopea -89 täytyy myös lukea parhaisiin kansainvälisiin sijoituksiin.

KILPAONKIJA: Olen huomannut ettet ole viime vuosina tavoitellut maajoukkuepaikkaa, miksi?


Joo mä olen ollut vuodesta 2000 lähtien pyrkimättä maajoukkuekarsintoihin osin tuon burn outin takia. Osittain myös siitä
syystä, että olin tuolloin työttömänä eikä ollut mitään järkeä pyrkiä joukkueisiin ja sitten olla lähtemättä kisoihin kun ei ollut rahaa.
Jätin mm. useampia seurajoukkue-MM:iä väliin tuon takia eikä se ole motivaatiota kasvattava juttu päästä joukkueeseen ja joutua olemaan
lähtemättä. Nyt taas kun olisi rahaa lähteä ei ole enää kiinnostusta.

KILPAONKIJA: Isoin kilpailusaaliisi  ja mistä sen sait?

Kyllä se on tuo viime vuoden Balticin tulos jotain 33+ kiloa kahdessa kolmen tunnin osakilpailussa.

KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka, miksi?

Ehdottomasti Lempäälän kanava :D En vaan tajua ko. paikkaa vaikka olen siellä joskus pärjännytkin. Yleensä näen ko. kisapaikalla oman
onkipaikkani tyhjänä sorapohjaisena monttuna ja jos kisan alussa ei osaa visualisoida omaa onkipaikkaansa tuon paremmin niin ei siitä kyllä
kalaakaan saa. Niinä päivinä, kun olen pärjännyt ko. paikalla niin kisan alussa on silmissä ja mielikuvissa näkynyt kaloja omalla onkipaikalla ;)

KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka, miksi?

Saimaan kanava se on ollut jo niin kauan kuin siellä olen onkinut eli vuodesta 1988. Tosin viime vuosina on alkanut rutiini kärsiä eikä tuolla
tule enää hyvää tulosta mutta silti kanavalle on aina mukava mennä. Jotenkin siellä tulee pienessäkin kilpailussa tunne kuin olisi kyse
jostain isommastakin tärkeästä kisasta.

KILPAONKIJA: Isoin kalasi ongella?

Partilla nahkakarppi Caster 6.5 kg Myllykosken ponnilta.

KILPAONKIJA: Hauskin kilpaonginta kokemuksesi?

Näitä on paljon. Kisareissut ulkomaille tulee heti ensimmäisenä mieleen, koska niissä pääsee olemaan kavereiden kanssa kauemminkin kuin vain
kisan arvonta-ajat. Sitten tulee kisareissut kotimaassa ja kavereiden kanssa hupiongella käynnit. Mikään yksittäinen kokemus ei nouse
erityisesti mieleen vaan hauskuus on koko onkiuran kokonaisuus. Kiitos siitä kaikille mukana olleille :)

KILPAONKIJA: Hauskin juoru mitä olet kuullut itsestäsi?

Mieleen ei tule yhtään juorua jota olisin kuullut itsestäni! Joko musta juorutaan selän takana eikä mulle kerrota niistä tai sitten olen niin
tylsä tyyppi, ettei kukaan keksi mitään juoruja :D Kun en nyt mitään juorua keksi niin laitanpa tähän parhaan kommentin itsestäni mitä olen saanut kisoissa. Lausahdus on Ramon Pasmansin kommentti viime vuoden Balticista, kun ongimme sunnuntain osakilpailun vierekkäin ja voitin
Ramonia yli kymmenellä kilolla. Ramon totesi vain kisan jälkeen, että "raped off the next peg by a big bald guy" :D (KILPAONKIJA kuolee nauruun :D Ramon on muuten helkkarin hauska tyyppi! Absolutisti niinkuin sinäkin, mutta syntymästään asti humalassa ollut :) ).

KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?

Onhan nuo Scotthornet ja Nuddit keränneet enemmän mitaleita kuin kukaan muu mutta aktiiviurani aikana arvostin kovasti Ranskan Jean-Pierre
Fougeatia. Hän on kaksinkertainen maailmanmestari ja 90-luvulla sijoittui MM-kisoissa lähes järjestään top kymppiin vuosi toisensa
jälkeen. Ranskan maajoukkueen jäsenenä hän onki yli 20 vuotta ja vain kerran hänet pudotettiin varamieheksi. Nämä jutut kertoo tosi kovasta
rutiinista ja osaamistasosta. Info Peche lehdestä luin juuri, että J-P:tä ollaan tuomassa takaisin maajoukkueen taustatukijoukkoihin
pelastamaan Ranskan maajoukkuekatastrofia jota on saanut seurata viime vuodet. Odotan mielenkiinnolla.

KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?

Nojaa, oikeastaan ei tullut mitään uutta mutta vanhoja vuosia sitten opittuja ja jo kertaalleen unohdettuja juttuja palaili mieleen.
Oikean houkuttelurytmin lukeminen kalan syönnistä, onkilaitteen uittaminen, koukkusyöttien kokeilu, tuollaisia pieniä juttuja palautui
mieleen ja niistä koostuu isot saaliit.

KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?

Ehdottomasti partti. Joku on joskus sanonut mua Partti-Pertuksikin :D En tiedä mikä partissa kiehtoo enemmän kuin muissa välineissä, se vaan
istuu parhaiten mun käteen ja sillä tuntee eniten olevansa kontrollissa niin onkilaitteen kuin onginnankin osalta.

KILPAONKIJA: Muita harrastuksia(Et harrasta pilkintää, miten talvet kuluvat)?

Mulla on yhden toisen harrastuksen keskustelupalstalla listattuna harrastuksina seuraavat: piipparointi, kalastus, nörtteily, punttisali,
nukkuminen. Eniten tuosta listasta varmaan ihmetyttää tuo piipparointi. Se tarkoittaa aarteiden etsintää maasta metallinpaljastimella ja se on
tällä hetkellä ehdottomasti mun harrastus numero yksi. Tämä talvi on mennyt vanhoja historiallisia karttoja ja lähialueiden historiaa tutkien
mistä löytyisi potentiaalisia etsintäpaikkoja ensi kesälle. (KILPAONKIJA mielenkiintoista, Hirvijärvellä viime vuonna jo esittelitkin aarteen etsintälaitetta)

KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?

Pitää hauskaa ja toivottavasti aina välillä pärjätäkin kisoissa. Joukkuetasolla tavoitteena ensin jonkun värinen joukkuemitali.

KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa nykyään sinua kilpailemaan?

Se varmaan kertoo aika paljon mun tänhetkisestä kilpailumotivaation lähteestä, että esim. viime kesänä otin osaa vain neljään kilpailuun ja ne kaikki olivat joukkuekilpailuja. Kyllä se on joukkueen eteen tekeminen ja yhteishenki ja hauskanpito kivassa porukassa. Varmaankin jos en olisi minkään seuran jäsen niin mua ei kisoissa näkyisi lainkaan.

KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?

Sillä on oma osansa epätasaisilla paikoilla mutta jos kilpailualue on tasainen niin sen merkitys pienenee. Monet alkavat heti valittaa ja
heittävät pyyhkeen kehään tasaisillakin kilpailupaikoilla, jos saavat paikan reunasektorin sisäreunan läheltä mutta mulle se tuo vaan
lisämotivaatiota tehdä asiat entistäkin paremmin. Turha psyykata itseään ulos kisasta ennenkuin on edes ehtinyt siimaa kastelemaan.

KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?

Mä olen ollut poissa kuvioista sen verran paljon, että en ole enää perillä mitä kuvioita maajoukkueessa on tällä hetkellä menossa.
Joukkueen taustatuki ja joukkueen yhteen hiileen puhaltaminen on kuitenkin asioita joilla maajoukkueiden tasoa parannettaisiin.
Suomalaisten onkijoiden perisynti on se, että ei osata puhua tai ei haluta puhua havainnoista ja asioista maajoukkueessa oltaessa, koska
pelätään kilpailuedun menetystä kotimaassa. Tämä solmu pitäisi saada auki maajoukkueissa ja joukkueella pitäisi olla jokaisen treenin jälkeen
järjestelmällinen yhteinen palaveri heti treenin jälkeen. Tässä palaverissa analysoitaisiin ongittu treeni systemaattisesti ja
katsottaisiin mikä toimi ja mikä ei toiminut ja suunniteltaisiin sen perusteella seuraava treeni. Tällä tavalla päästäisiin systemaattisesti
eteenpäin ja loppuviikosta olisi poissuljettu toimimattomat jutut ja löydetty toimivia juttuja. (KILPAONKIJA juuri näin toimittiin Espanjassa tänä vuonna ja se on mielestäni välttämätöntä)

KILPAONKIJA: Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

Mukavuudenhaluinen kalju nörtti

KILPAONKIJA: Miten mäskit ovat mielestäsi kehittyneet siitä kun aloit niitä käyttämään?

Valikoima on ainakin monipuolistunut. Tämä on sekä hyvä että huono juttu. Aloittelijalla voi mennä sormi suuhun sopivaa mäskiä valittaessa
mutta kokeneelle onkijalle tämä taas avaa mahdollisuuksia säätää mäskiä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Eri kalalajeille on tullut paljon
erilaisia mäskejä ja samaten erilaisiin vesistöihin sopivia on iso valikoima. Silloin kun ostin ensimmäiset mäskini joskus vuonna 1984 niin
valikoimissa oli pintamäskiä ja pohjamäskiä. Valinta oli siis helppo ja kalaa tuli paikasta kuin paikasta :)

KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?

Oikeanlainen mäski ei tee voittajaa mutta oikeanlaisella mäskillä voittaminen on helpompaa. Sanoisin, että hyvän ja olosuhteisiin sopivan
mäskin osuus lopputuloksesta on noin 30% ja loput on oikeaa houkuttelutekniikkaa, onkilaitteen uittotekniikkaa ja pään sisällä
tapahtuvaa oikeiden ratkaisujen tekemistä.

KILPAONKIJA: Miten homma toimii Kilpakoukun joukkueen sisällä, onko se avointa, tietävätkö kaikki toistensa mäskit vai ongitteko kenties aina samoilla mäskeillä?

Joskus on ongittu ihan samalla mäskillä, jos on ollut jokin selkeä juttu joka puoltaa sitä mutta kyllä me useimmiten tehdään jokainen mäskimme
omista suosikkimäskeistä. Mäskissä on hyvin pitkälti kysymys paitsi sopivista mekaanisista ja muista ominaisuuksista niin myös onkijan
luottamuksesta omaan mäskiinsä. Luottamuksen voi saada joko omien tai toisen onkijan kokemusten kautta mutta jos et usko mäskiisi niin olet jo
puoliksi luovuttanut ennenkuin olet edes ensimmäistä palloa heittänyt.Yleensä mietimme millainen mäskin pitäisi olla olosuhteiden
perusteella ja sen jälkeen jokainen tekee kyseisenlaisen mäskin omista suosikkimäskeistään. Mitään salaisuuksia meillä ei ole tämän eikä
muidenkaan asioiden suhteen ja jos joku haluaa tehdä samanlaisen mäskin kuin esimerkiksi mulla on niin olen jo heittelemässä oikeita
aineita hänen ämpäriinsä.

Lisäksi otimme viime kesänä tavaksi tehdä kirjallisia yhteenvetoja kisan jälkeen kunkin omasta näkökulmasta, jotta oppisimme koko joukkue
toistemme virheistä tai onnistumisista. Esim. mä kirjoittelin tarkan yhteenvedon Balticin voitostani ja se on kaikkien joukkueen jäsenten
käytettävissä. Lisäksi meillä on upea kapteeni Olli, joka on kasvanut vuosien mittaan kaiken aikaa ko. tehtävässä, joten paketti paranee päivä
päivältä avoimuuden ja yhteisen tekemisen muodossa. Lyhyesti sanottuna, meillä on ihan sikahauskaa porukassa :)

KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?

Tuo riippuisi ihan siitä minkälaisessa vesistössä joukkueen pitäisi onkia ja mitä välineitä siellä pitäisi hallita. Toinen tekijä olisi se
miten näkisin kenenkin sitoutuvan tekemään työtä joukkueen eikä pelkän oman sijoituksensa eteen itse kisaviikolla. Kolmanneksi pelkillä
vanhoilla meriiteillä ei mun nimeämään joukkueeseen pääsisi vaan myös kotimaassa pitäisi osoittaa aktiivisuutta ja panostusta
joukkuemenestyksen eteen. Tosin nykyään Suomen maajoukkueeseen pyrkivä porukka on niin pieni, että melkeinpä ne samat naamat jotka nyt jo ovat
joukkueissa olisivat joukkueessa kuin joukkueessa. Mutta jos materiaalia olisi enemmän mistä valita niin nuo kolme periaatetta olisivat
päävalintakriteerit.

KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?

Suomessa saa tulla kuka tahansa viereen, se ei mua hetkauta vaan lisää taistelutahtoa ja yritystä. Ulkomailla en haluaisi viereeni ketään
kenen kanssa ei pysty kisan jälkeen juttelemaan yhteisellä kielellä kisan ratkaisseista asioista. Jos pelkää viereen tulevia onkijoita ennen
kilpailua niin on jo henkisesti luovuttanut kisan.

KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?

Oikeastaan yhtä varsinaista lempilajia ei ole mutta nämä "uudet" voimakkaammat karppi, suutari ja ruutana on nykyään suosikkeja. Suomen peruskalasto särki, lahna ja salakka eivät tarjoa paljoa vaihtelua kisapaikasta toiseen, joten uusien kalalajien "ilmaantuminen" on kiva juttu.

KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?

Kyllä se on Saimaan kanava. Se on nähty jo kahdessa MM-kisassakin.

KILPAONKIJA: Ehdotuksia uusiksi kilpailupaikoiksi?

Ei tule mieleen yhtään paikkaa, valitettavasti.

KILPAONKIJA: Onko sinulla ajatusta miten saisimme nuoria mukaan kilpaonkitoimintaan?

Tämä onkin sellainen kysymys johon ei valitettavasti taida olla oikeaa vastausta. Nykyään nuorilla on niin miljoona juttua mistä valita, että
tällainen "vanhanaikainen" harrastus ei houkuta. Mutta jos tuollaisia onginnasta kiinnostuneita nuoria löytyisi niin heidän mukaan saaminen
vaatisi oikeanlaista opastusta ja ohjausta ongintaan perehtyneiltä. Nykyään kun PM-kilpailut ja samalla nuorten ainoa kansainvälinen
kilpailutoiminta on lopetettu ei nuorille ole tarjota juuri mitään mikä olisi riittävän houkuttelevaa harrastukseen paneutumisen motivaattoriksi.

Ainiin, yksi idea mulla on ollut jo pari vuotta eli ainoa paikka mistä kilpaonginnan puolelle voisi saada nuoria mukaan on kesäonginnan SM,
jossa on vielä jonkun verran nuoria onkijoita. Tämä olisi sellainen paikka, jossa kannattaisi tehdä PR:ää kilpaonginnan eteen suoraan
nuorille ja houkutella jo onginnan parissa olevia mukaan kilpaonginnan puolelle. (KILPAONKIJA no nythän siihen on hyvä mahdollisuus kun kilpaonkijat järjestävät SM-ongen, kuka ottaa projektin vastaan?)

KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?

Kyllä se on ehdottomasti joukkuemenestys. Mulla on monesti vaikeuksia motivoitua pelkkään henkilökohtaiseen kisaan mutta joukkuekisassa ei ole
käynnistysvaikeuksia. Tämän näkee hyvin mun aktiivivuosien SM-tuloksista missä joukkuekisoista tuli ykkösiä ja kakkosia sektorisijoituksina ja
sitten seuraavan päivän henkilökohtaisessa kisassa en päässyt edes top kymppeihin. Tässä oli ihan selvä trendi.

KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?

Liian pienet ja toisilleen kateelliset piirit, omien tietojen panttaaminen jolloin tieto ja taito ei leviä, ei tarpeeksi
kommunikointia onkijoiden kesken, ei näkyvyyttä alan lehdistössä jonka kautta voisi tulla uusia harrastajia, kilpailut piilossa jossain
pusikoissa mistä kukaan ei voi vahingossakaan tulla näkemään ja kiinnostumaan lajista. Eiköhän tuossa ollut ne tärkeimmät.

KILPAONKIJA: Onko sinulla isoissa kisoissa aina "maximit" syöttejä?

Ei suinkaan. Mun ideologian mukaan määrä ei ratkaise vaan se mitä ja milloin veteen laitetaan. Esim. Balticin 17 kilon tulokseen mulla meni
alle litra irtosyöttejä vaikka syötin jatkuvasti.

KILPAONKIJA: Syötit, ostatko ne vai näetkö itse vaivaa niiden keruuseen/kasvattamiseen?

Mä olen ihan liian laiska ja mukavuudenhaluinen syöttien keräämiseen ja kasvattamiseen. Kyllä tämä menee ostamisen puolelle. Koukkumatoja joskus kaivelen mutta nyt niihinkään ei ole hyvää paikkaa mistä hakea näitä keltapyrstöisiä vikkeliä ja pehmeitä kompostimatoja.

KILPAONKIJA: Match Fishing lehteä kun lueskelee niin "Preparation is the key", miten tärkeää hyvin valmisteltu kilpailu on?

Hyvin tärkeää. Lopputulos koostuu pienten asioiden summasta ja jos jokin tässä ketjussa pettää niin ei voi saada parasta mahdollista tulosta.
Entinen Englannin maajoukkueonkija Kim Milsom sanoi, että hyvä onkija tekee 5 pientä asiaa paremmin kuin keskinkertainen onkija ja voittaa
tämän ansiosta. Jos vaikka houkuttelu ja syötit olisikin ihan nappiin valitut ja käytetyt niin jos onkilaite sotkee sen takia, että siima meni
edellisessä kisassa vähän kiharalle tai siima on aavistuksen liian lyhyt kohon ja vavankärjen välissä tai valittu koukku ei sovi kalalajille niin
ei siitä voi saada parasta tulosta aikaiseksi. Mulla on esimerkiksi edellämainitusta onkilaitteesta sellainen periaate, että kisassa
ongitaan aina uudella onkilaitteella ja koukulla eikä käytetä vanhoja(KILPAONKIJA samalla periaatteella mennään, ei kertakaikkiaan ole luottoa vanhoihin rigeihin).

Näin voin aina helposti säätää esim. siiman pituuden juuri optimaaliseksi kuhunkin onkipaikkaan. Lisäksi en laita onkilaitteisiin koukkuja valmiiksi vaan valitsen koukun vasta rannassa, kun virittelen onkilaitetta vapaan. Näin käytössä on aina varmasti se sopivin valinta. Tämä vaatii valmistautumiselta enemmän, kun pitää tehdä erilaisia onkilaitteita useampi identtinen kappale jokaiseen kilpailuun samaten kuin useampaa koukkumallia ja kokoa mutta lopulta se maksaa vaivan
takaisin parempana tuloksena. Eli kun menee rantaan pitää olla valmistautunut kaikkiin odotettavissa oleviin juttuihin. Kaikki mitä
voit tehdä ennen kilpailua vähentää kisa-aamun ja valmisteluajan stressiä joka taas säästää energiaa itse kisaan ja tuo mukanaan paremman
tuloksen.

KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€  uuteen parttiin, mikä se olisi?

En ole seurannut millaisia vapoja nykyään on tarjolla mutta mun unelmapartti olisi seuraavanlainen:

- tasan 13 m pitkä ilman mitään minijatkoja
- jäykkä kuin rautakanki mutta painaisi vain 500 g
- hyvä tasapaino eli vavan painopiste lähellä tyveä
- kestäisi päälleastumisen
- ohut jotta tuuli ei tartu vapaan
- kestäisi 10 kilon karppien ylösoton mutta soveltuisi myös 10 g särjille

Tuollaista vapaa ei vielä olekaan mutta sitä odotellessa.... (KILPAONKIJA hahhahaa, juu menisi saman tien ostoslistalle no matter mitä maksais :D)

KILPAONKIJA: Sana on vapaa...

...Kesää odotellessa...

Suuret kiitokset Pertulle erittäin hienoista vastauksista meidän kaikkien kilpaonkijoitten puolesta!